Tänä aamuna huomasin pienimpien farkkujeni käyneen liian suuriksi. Tilaa on sen verran ylimääräistä, että miehen kämmenet mahtuvat vyötärön ja liitingin väliin ja housuja saa jatkuvasti nostella kulkiessaan. Jotain positiivista on siis tapahtunut painon suhteen. Sietäisi kyllä tapahtuakin, tämän kirjoittaja ei ole mikään kukkakeppiteini. Uudenvuodenlupauksena oli kunnonkohotus ja muutaman ylikilon karistaminen kesään mennessä, ja projekti on alkanut aika lupaavasti. Jospa sitä sitten kevyempänä tulisi otetuksi vakavammin mm. terveyskeskuksen puolella, tätä nykyä vihjailevat ylipainoa selitykseksi kaikkiin ongelmiin. Tilapäinen mystinen turvotus vain toisessa jalassa oli kuulemma ylipainon syytä (vaikka sellaista turvotusta ei ole koskaan aikaisemmin eikä myöhemminkään ollut), sillä "ylipaino aiheuttaa lisärasitusta nivelille." Kiitos vain, se turvotus oli kyllä jalkapöydässä, vain toisessa jalassa ja parani kun vedin jalkoihin tiukat kengät...
Kaavailen siis hoikempaa loppuelämää. Mietin myös muita tulevaisuuteen vaikuttavia ratkaisuja; sitä en osaa sanoa miten merkityksellisiä ne ovat, tai mitkä niistä loppujen lopuksi toteutan, mutta suunnitelmia on.
Olisi muuten tavallaan mielenkiintoista tietää missä sitä on noin parinkymmenen vuoden kuluttua. Vaikken nyt rehelllisesti voikaan sanoa, että haluaisin tietää olevani neljissäkymmenissä neljän lapsen yksinhuoltaja tai hupsutarhassa koreja punomassa, tuo on silti asia jota tulee pohdittua. Yleensä tehdyillä ratkaisuilla on kauaskantoisia seurauksia, ja myöhemmin, elettyä elämää pohtiessaan, useimmat toivovat että olisivat tehneet toisin jossain ratkaisevassa kohdassa. Sellaisena hetkenä jota eivät ratkaisevaksi tienneet.
Mitä jos olisi jokin vipatin, jolla voisi nähdä vaihtoehtoisten valintojen kauaskantoiset seuraukset? Että jos valitset tämän vaihtoehdon, niin tapahtuu tämä ja tuo, toisella vaihtoehdolla molemmat edellämainitut korvaantuvat kolmannella asialla. Eläisimmekö sitten onnellisina elämämme loppuun asti, kun olisi aina mahdollista tarkistaa mitä tapahtuu, vai jäisikö sinne tänne silti porsaanreikiä kohtalon luisen sormen töykkimisiä varten?
Ja nyt kun päästiin aiheeseen, niin mitä se onnellisuus oikeastaan on? Onko se sitä, että tietää tehneensä ns. oikeat ratkaisut ja saaneensa kaiken parhaan mitä elämällä on tarjota? Vai voisiko se sittenkin olla sitä, että hyväksyy tekemänsä päätökset ja elää harmittelematta "olisinpa silloin tehnyt niin tai noin". Minua voi tämän jälkeen pitää naivina, mutta uskon vahvasti tuohon jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Jos ei ymmärrä ja hyväksy tekemiään ratkaisuja, silloin jää henkisesti jumiin menneisiin. Kuulostaa ihan kioskikirjallisuusfilosofialta, mutta onpa tuosta nähty eläviäkin esimerkkejä.
En minä väitä, että kaikki tekemäni valinnat olisivat olleet "hyviä tai oikeita", mutta ne on tehty. Tehty mikä tehty, ei sitä enää tekemättömäksi saa. Tunnustan silti joskus miettiväni asoitoia, jotka tapahtuivat joskus, mutta totean sitten jossain vaiheessa niiden olevan ollutta ja mennyttä.
Niin on muuten tämä elämäkin eräänä päivänä. Jos sitä vaikka rupeaisi seuraavaksi pohtimaan jotain mielekästä tekemistä sitä loppua odotellessa. Menisi vaikka vetämään hikitreenit kuntopyörällä.
tiistai 30. tammikuuta 2007
tiistai 23. tammikuuta 2007
"Alle yhdelle sadasta tulis toi idea mieleen"
sanoi yritystalouden luennoitsija kun kyselin vähän oman yrityksen perustamisesta. Ensialkuun kyselin ihan yleistä, mutta jossain vaiheessa oli pakko mainita myös kyseinen idea (toistaiseksi siitä ei sen enempää) jolloin hän sitä kommentoi. Ilmeisesti hän tarkoitti kommenttinsa siten, että kyseessä ei ole mikään kovin yleinen liikeidea, mutta käytävässä mieleen tuli toinenkin vaihtoehto. Ehkäpä kyseinen idea on niin omituinen ettei se tulisi ensimmäisenä mieleen.
No, viis siitä. Tiedän kuitenkin, oli idea omituinen tai ei, että jonain päivänä vielä toteutan sen. En ehkä tänä vuonna, mutta seuraavana. Parasta ideassa on se, että toistaiseksi en näe sen aiheuttavan kovinkaan suuria taloudellisia vaateita. Alkuun pääsisi toiminimen ja nettisivuston perustamisella, loppu - no, sen näkee sitten.
Idea sivutoimisesta yrittämisestä on muhinut päässä enemmän tai vähemmän vakavasti otettavana jo toista vuotta, mutta nyt tuon yrityskurssin alkamisen jälkeen sitä on tullut ajateltua vakavammalta kannalta. Kurssi on siis pakollinen tässä opinto-ohjelmassa, ei mikään vapaasti valittava. Kerrankin on sattunut luennoitsijaksi sellainen, joka saa yrittämisen kuulostamaan jopa jotenkin mielekkäältä, tätä ennen se on nostanut niskavilloja pystyyn. Minähän en yrittäjäksi rupea.
Never say never. Samaa tämä luennoitsijakin tuumasi, kun sanoin suunnittelevani vain sivutoimista yrittäjyyttä ja tarkoituksena on kustantaa harrastukset, ei elättää itseään. Aika näyttää mitä tästä ideasta tulee. Enempää en siitä huutele, koska se on vasta hajanaisina ajatuksensiruina päässäni, ja joku mokoma vielä ehtisi pihistää sen jos ennen aikojani alan selvitellä asiaa.
No, viis siitä. Tiedän kuitenkin, oli idea omituinen tai ei, että jonain päivänä vielä toteutan sen. En ehkä tänä vuonna, mutta seuraavana. Parasta ideassa on se, että toistaiseksi en näe sen aiheuttavan kovinkaan suuria taloudellisia vaateita. Alkuun pääsisi toiminimen ja nettisivuston perustamisella, loppu - no, sen näkee sitten.
Idea sivutoimisesta yrittämisestä on muhinut päässä enemmän tai vähemmän vakavasti otettavana jo toista vuotta, mutta nyt tuon yrityskurssin alkamisen jälkeen sitä on tullut ajateltua vakavammalta kannalta. Kurssi on siis pakollinen tässä opinto-ohjelmassa, ei mikään vapaasti valittava. Kerrankin on sattunut luennoitsijaksi sellainen, joka saa yrittämisen kuulostamaan jopa jotenkin mielekkäältä, tätä ennen se on nostanut niskavilloja pystyyn. Minähän en yrittäjäksi rupea.
Never say never. Samaa tämä luennoitsijakin tuumasi, kun sanoin suunnittelevani vain sivutoimista yrittäjyyttä ja tarkoituksena on kustantaa harrastukset, ei elättää itseään. Aika näyttää mitä tästä ideasta tulee. Enempää en siitä huutele, koska se on vasta hajanaisina ajatuksensiruina päässäni, ja joku mokoma vielä ehtisi pihistää sen jos ennen aikojani alan selvitellä asiaa.
torstai 11. tammikuuta 2007
Suhteellisuudentajua
Lupailivat eilisessä säätietoiskussa pikkupakkasta ja lumisadetta eteläiseen Suomeen. Tällä hetkellä ulkona on muutama pakkasaste, joten se piti paikkansa, mutta missä se luvattu lumi viipyy? Minne se meni? Satoiko se jossain meren yllä?
Olisi ihan mukavaa jos ikkunasta katsoessa tulisi sellainen tunne että on tammikuu eikä lokakuu. Tällaiset kelit ovat syksypuolella ihan siedettäviä, oikeastaan toivottaviakin, mutta näin joulun jälkeen sitä jotenkin odottelisi toisenmoista ilmaa. Jokohan nyt alkaisi mennä jakeluun että ilmasto on oikeasti muuttumassa eikä pelkkää "viherpiiperöitten ropakantaa"?
Sinänsä ilmastonmuutoksessa ei ole mitään ihmeellistä, sitähän tapahtuu jos perehtyy maapallon historiaan pidemmällä aikavälillä kuin parituhatta vuotta. On ollut jääkautta ja puoli Suomea meren alla. (Noin kuvaannollisesti, luonnontieteilijät älkööt takertuko pikkuseikkoihin. Kyllä minäkin ne Litorinameret ja Ancylusjärvet tunnen, mutta nyt yleistetään.) Mutta se on ollut luonnon aiheuttamaa, ei ihmisen toimien seurausta, siinä ero. Kannattaisikohan pohtia sitä kun menee illalla nukkumaan?
Ja jos vaikka pohtisi myös sitä, että miten suhteellista kaikki on. Miettisi huvikseen, että miten paljon yhden avaruussukkulan laukaisu lisää otsonikatoa. Ei muuten ole ihan pikkujutusta kysymys. Yhdet hyväkkäät puolestaan vaativat autokilpailujen kieltoa, koska ne saastuttavat niin hirvittävästi.
Suhteellisuudentajua?
Olisi ihan mukavaa jos ikkunasta katsoessa tulisi sellainen tunne että on tammikuu eikä lokakuu. Tällaiset kelit ovat syksypuolella ihan siedettäviä, oikeastaan toivottaviakin, mutta näin joulun jälkeen sitä jotenkin odottelisi toisenmoista ilmaa. Jokohan nyt alkaisi mennä jakeluun että ilmasto on oikeasti muuttumassa eikä pelkkää "viherpiiperöitten ropakantaa"?
Sinänsä ilmastonmuutoksessa ei ole mitään ihmeellistä, sitähän tapahtuu jos perehtyy maapallon historiaan pidemmällä aikavälillä kuin parituhatta vuotta. On ollut jääkautta ja puoli Suomea meren alla. (Noin kuvaannollisesti, luonnontieteilijät älkööt takertuko pikkuseikkoihin. Kyllä minäkin ne Litorinameret ja Ancylusjärvet tunnen, mutta nyt yleistetään.) Mutta se on ollut luonnon aiheuttamaa, ei ihmisen toimien seurausta, siinä ero. Kannattaisikohan pohtia sitä kun menee illalla nukkumaan?
Ja jos vaikka pohtisi myös sitä, että miten suhteellista kaikki on. Miettisi huvikseen, että miten paljon yhden avaruussukkulan laukaisu lisää otsonikatoa. Ei muuten ole ihan pikkujutusta kysymys. Yhdet hyväkkäät puolestaan vaativat autokilpailujen kieltoa, koska ne saastuttavat niin hirvittävästi.
Suhteellisuudentajua?
keskiviikko 6. joulukuuta 2006
Hyvää itsenäisyyspäivää
- itse kullekin säädylle.
Tänään tulee televisiosta yksi vuoden katsotuimmista ohjelmista, eli Linnan juhlat. TV1 klo 18.50 alkaen, jos joku ei sitä vielä tiennyt. Ohjelma, joka vuodesta toiseen kerää lie liki miljoona katsojaa, ja jota kukaan kuitenkaan ei tunnusta katsovansa, koska "ei mua kiinnosta eliitin pelleily". Mitenhän se ohjelma sitten kerää niin hurjat katsojamäärät...?
No, suuremmitta saivarteluitta todetaan, että minä kyllä katson sitä. Olen katsonut monta vuotta, ja tunnustan senkin, että katson sitä ihan vain nähdäkseni millaisia hienouksia ja kamaluuksia siellä on naisten päällä. Ja kun ykkösen lähetys menee uutisille, vaihdan kanavaa kakkoselle josta sama ohjelma tulee på svenska ja katson sitä uutisten ajan.
Rahvas katsoo kun herrat juhlivat - ja minä nautin siitä omalla tavallani. Kun ei sitä kutsua tänäkään vuonna tullut. Mihin lie posti kadottanut?
Tänään tulee televisiosta yksi vuoden katsotuimmista ohjelmista, eli Linnan juhlat. TV1 klo 18.50 alkaen, jos joku ei sitä vielä tiennyt. Ohjelma, joka vuodesta toiseen kerää lie liki miljoona katsojaa, ja jota kukaan kuitenkaan ei tunnusta katsovansa, koska "ei mua kiinnosta eliitin pelleily". Mitenhän se ohjelma sitten kerää niin hurjat katsojamäärät...?
No, suuremmitta saivarteluitta todetaan, että minä kyllä katson sitä. Olen katsonut monta vuotta, ja tunnustan senkin, että katson sitä ihan vain nähdäkseni millaisia hienouksia ja kamaluuksia siellä on naisten päällä. Ja kun ykkösen lähetys menee uutisille, vaihdan kanavaa kakkoselle josta sama ohjelma tulee på svenska ja katson sitä uutisten ajan.
Rahvas katsoo kun herrat juhlivat - ja minä nautin siitä omalla tavallani. Kun ei sitä kutsua tänäkään vuonna tullut. Mihin lie posti kadottanut?
perjantai 29. syyskuuta 2006
Tätä elämää
Tämä viikko on mennyt niin, että maanantaina kykenin käymään yhdellä luennolla. Sitten tuli kaksi hyppytuntia ennen seuraavaa, joten lähdin käymään keskustassa. Sitä ennen kävin koulun kirjastosta hakemassa yhden opuksen, ja kun avasin suuni, kauhistuin sitä käheää viskinpolttamaa ääntä. Ei, en ole ryypännyt, vaan hankkinut lentsun.
Kaupungilla palelin niin perusteellisesti, että päätin häipyä kotiin jatkamaan palelua. Siitä eteenpäin olenkin maannut peiton alla sairastamassa. Pidemmän päälle ei ole hääviä.
Olen myös niin perusteellisen PA että harvoin olen ollut. Niin rahaton, että piti pyytää velipoikaa tekemään kopiot parista levystä joita himoitsin muttei ole varaa ostaa. Ostan ne kyllä aitoina heti kun saan rahaa, mutta sillä aikaa kuuntelen kopioita. Näin sitä perusrehellinen ihminen syyllistyy laittomuuksiin. Lieventääkö tuomiota se, että olen todellakin ostamassa levyt heti kun se on taloudellisesti mahdollista?
Eilinen meni muuten täysin ketuiksi. Helvetti tätä elämää. Ensinnäkin, sain hepslaakin rahatilanteen takia. Toiseksi, kroppa on ihan sekaisin. Kolmanneksi, sisukset eivät tykkää kolmen vuorokauden elämisestä noin kolmella voileivällä, muutamalla mehumukillisella sekä purkillisella hedelmäsosetta. Tuon verran olen syönyt yhteensä kolmessa vuorokaudessa. Tuohon syömiseen lisätään antibiootti kaksi kertaa päivässä, ja vatsa parkuu armoa. Räkätaudin seurauksena vasempaan korvaan kehittyi välikorvantulehdus, jota nyt lääkitään antibiootein. En yhtään ihmettele että korvani ovat omituisen helposti naksuvat kun noita korvatulehduksia tulee sairastettua. Lastentauteja, perhana vie. Ole tässä sitten aikuista kun tuollaisia pitää sairastella.
Kaupungilla palelin niin perusteellisesti, että päätin häipyä kotiin jatkamaan palelua. Siitä eteenpäin olenkin maannut peiton alla sairastamassa. Pidemmän päälle ei ole hääviä.
Olen myös niin perusteellisen PA että harvoin olen ollut. Niin rahaton, että piti pyytää velipoikaa tekemään kopiot parista levystä joita himoitsin muttei ole varaa ostaa. Ostan ne kyllä aitoina heti kun saan rahaa, mutta sillä aikaa kuuntelen kopioita. Näin sitä perusrehellinen ihminen syyllistyy laittomuuksiin. Lieventääkö tuomiota se, että olen todellakin ostamassa levyt heti kun se on taloudellisesti mahdollista?
Eilinen meni muuten täysin ketuiksi. Helvetti tätä elämää. Ensinnäkin, sain hepslaakin rahatilanteen takia. Toiseksi, kroppa on ihan sekaisin. Kolmanneksi, sisukset eivät tykkää kolmen vuorokauden elämisestä noin kolmella voileivällä, muutamalla mehumukillisella sekä purkillisella hedelmäsosetta. Tuon verran olen syönyt yhteensä kolmessa vuorokaudessa. Tuohon syömiseen lisätään antibiootti kaksi kertaa päivässä, ja vatsa parkuu armoa. Räkätaudin seurauksena vasempaan korvaan kehittyi välikorvantulehdus, jota nyt lääkitään antibiootein. En yhtään ihmettele että korvani ovat omituisen helposti naksuvat kun noita korvatulehduksia tulee sairastettua. Lastentauteja, perhana vie. Ole tässä sitten aikuista kun tuollaisia pitää sairastella.
torstai 7. syyskuuta 2006
-isi
eli vaatimuksia konditionaalissa.
Sitä pitäisi olla niin monenlainen. Pitäisi olla älykäs, sanavalmis, nokkela, humoristinen, yleissivistynyt sekä hyvin perillä ajankohtaisista tapahtumista. Että kukas se missäkin päin maailmaa sotii kenenkin kanssa ja mikä on poliitikko X:n kanta NATO-asioissa.
Nämä siis jotta pärjäät normaalissa kahvipöytäkeskustelussa.
Jotta pärjäisit seurustelu- ja ihmissuhdemarkkinoilla, sinun tulisi olla (edellämainittujen lisäksi) persoonallinen, hauska, kaunis, hoikka, hyvinpukeutuva, hallita kevyt sekä raskaampi flirtti sekä osata antaa tilaa ja olla lähellä.
Työmarkkinoilla pärjätäksesi kaikki edelliset, ja lisäksi olisi etu jos alle kolmikymppisenä olisit hankkinut vähintään yhden korkeakoulututkinnon, ollut viisi vuotta töissä, perustanut perheen (ettei sitten ole sitä riskiä että parin vuoden päästä perustat sen), plussaksi katsotaan jos puhut viittä kieltä joista kolmea paremmin kuin kyseisen maan alkuasukas, lisäksi saisit olla yhteis- ja tiimityökykyinen, innovatiivinen, joustava ja kiinnostunut uusista haasteista.
Entäs jos olenkin tylsä ja tavallinen ihminen? Ihminen, joka puhuu yksikseen hyljekeittokirjasta (on sellainenkin ihan oikeasti olemassa), joka ei edes tiedä missä on Libanon (häpeä!), jonka käsitys hyvästä pukeutumisesta on siistimmät farkut ja vähiten nyppyyntynyt neule, joka nauraa vääränä Absoluuttisen Nollapisteen kappaleen "Vihkikaava ja käytäntö" sanoille Kun kysyin "saanko jos kannan vinttiin sen lipaston?", hän kielsi koska kaadoin pihaltamme väärät puut. Tämä siveys ei johdu vain siitä, että toimin omin päin, mutta se nyt kaikki vain on kivaa mitä naiset inhoaa. (Kun ensimmmäisen kerran kuulin tuon, tuli mieleen että häh? Sitten piti ottaa vähän taaksepäin ja kuunnella uudestaan. Repesin nauruun.)
Asetetaanko meille liikaa odotuksia? Jos summaa yhteen sen, mitä pystyy lukemaan suoraan ja rivien välistä niin aikakaus- kuin elämäntapalehdistä sekä sanomalehtien työpaikkailmoituksistakin, saa kokoon sellaisen tyypin että tri Frankensteinkin kalpenisi haasteen edessä. Kuka meistä oikeasti täyttää kaikki nuo vaatimukset, kuka on se superihminen joka voitaisiin asettaa jalustalle meidän vähemmän täydellisten katsottavaksi? Että tuossa se nyt on, se lehtien ja ilmoitusten täydellinen ihminen. Katsokaa ja häikäistykää, ja hävetkää kun ette samaan pysty.
Emmekö me kuitenkin ole epätäydellisiä jokainen? Ja eikö meistä jokainen ole oma täydellinen itsensä, jokainen omassa epätäydellisyydessään?
Onko mikään ihme, että depressiosta on tulossa uusi kansantauti, kun meidän "pitäisi" olla niin paljon sellaista mitä emme voi olla? Meidän pitäisi täyttää niin monet ulkopuolisten tahojen asettamat vaatimukset, ettemme enää kelpaa edes itsellemmme, vaikka omat vaatimukset ovat yleensä hieman matalammalla (ja realistisemmalla) tasolla kuin edellä listatut. Ainakin niin pitäisi olla; olemmeko ehkä luoneet nekin uudelleen tuota taustaa vasten?
Sitä pitäisi olla niin monenlainen. Pitäisi olla älykäs, sanavalmis, nokkela, humoristinen, yleissivistynyt sekä hyvin perillä ajankohtaisista tapahtumista. Että kukas se missäkin päin maailmaa sotii kenenkin kanssa ja mikä on poliitikko X:n kanta NATO-asioissa.
Nämä siis jotta pärjäät normaalissa kahvipöytäkeskustelussa.
Jotta pärjäisit seurustelu- ja ihmissuhdemarkkinoilla, sinun tulisi olla (edellämainittujen lisäksi) persoonallinen, hauska, kaunis, hoikka, hyvinpukeutuva, hallita kevyt sekä raskaampi flirtti sekä osata antaa tilaa ja olla lähellä.
Työmarkkinoilla pärjätäksesi kaikki edelliset, ja lisäksi olisi etu jos alle kolmikymppisenä olisit hankkinut vähintään yhden korkeakoulututkinnon, ollut viisi vuotta töissä, perustanut perheen (ettei sitten ole sitä riskiä että parin vuoden päästä perustat sen), plussaksi katsotaan jos puhut viittä kieltä joista kolmea paremmin kuin kyseisen maan alkuasukas, lisäksi saisit olla yhteis- ja tiimityökykyinen, innovatiivinen, joustava ja kiinnostunut uusista haasteista.
Entäs jos olenkin tylsä ja tavallinen ihminen? Ihminen, joka puhuu yksikseen hyljekeittokirjasta (on sellainenkin ihan oikeasti olemassa), joka ei edes tiedä missä on Libanon (häpeä!), jonka käsitys hyvästä pukeutumisesta on siistimmät farkut ja vähiten nyppyyntynyt neule, joka nauraa vääränä Absoluuttisen Nollapisteen kappaleen "Vihkikaava ja käytäntö" sanoille Kun kysyin "saanko jos kannan vinttiin sen lipaston?", hän kielsi koska kaadoin pihaltamme väärät puut. Tämä siveys ei johdu vain siitä, että toimin omin päin, mutta se nyt kaikki vain on kivaa mitä naiset inhoaa. (Kun ensimmmäisen kerran kuulin tuon, tuli mieleen että häh? Sitten piti ottaa vähän taaksepäin ja kuunnella uudestaan. Repesin nauruun.)
Asetetaanko meille liikaa odotuksia? Jos summaa yhteen sen, mitä pystyy lukemaan suoraan ja rivien välistä niin aikakaus- kuin elämäntapalehdistä sekä sanomalehtien työpaikkailmoituksistakin, saa kokoon sellaisen tyypin että tri Frankensteinkin kalpenisi haasteen edessä. Kuka meistä oikeasti täyttää kaikki nuo vaatimukset, kuka on se superihminen joka voitaisiin asettaa jalustalle meidän vähemmän täydellisten katsottavaksi? Että tuossa se nyt on, se lehtien ja ilmoitusten täydellinen ihminen. Katsokaa ja häikäistykää, ja hävetkää kun ette samaan pysty.
Emmekö me kuitenkin ole epätäydellisiä jokainen? Ja eikö meistä jokainen ole oma täydellinen itsensä, jokainen omassa epätäydellisyydessään?
Onko mikään ihme, että depressiosta on tulossa uusi kansantauti, kun meidän "pitäisi" olla niin paljon sellaista mitä emme voi olla? Meidän pitäisi täyttää niin monet ulkopuolisten tahojen asettamat vaatimukset, ettemme enää kelpaa edes itsellemmme, vaikka omat vaatimukset ovat yleensä hieman matalammalla (ja realistisemmalla) tasolla kuin edellä listatut. Ainakin niin pitäisi olla; olemmeko ehkä luoneet nekin uudelleen tuota taustaa vasten?
tiistai 29. elokuuta 2006
Syntymäpäivämeemi
Bongasin tällaisen hassun meemiäisen:
Ohjeistus: Mene Wikipedian nettisivuille ja etsi syntymäpäiväsi (esim. 9. tammikuuta). Etsi kolme tapahtumaa, jotka tapahtuivat kyseisenä päivänä sekä kolme syntymää, kolme kuolemaa ja kaikki juhlapäivät. Tämän jälkeen haasta 2 kaveriasi samaan urakkaan.
En haasta mutta tässä tulokset. Syntymäpäivä on siis 17.3. (Vuotta en kerro).
Tapahtumat:
1845 - Stephen Berry keksi kuminauhan. Jes, tämä oli hauska tieto.
1862 - Suomen ensimmäinen rautatie, päärata välillä Helsinki-Hämeenlinna, avattiin.
2005 - Satojen autojen ketjukolareita Helsingin sisäänajoväylillä: kolme kuoli.
Syntymät:
1473 - Jaakko IV, Skotlannin kuningas (k. 1513)
1834 - Gottlieb Daimler, insinööri ja keksijä (k. 1900)
1919 - Nat 'King' Cole, laulaja (k. 1965)
Kuolemat:
180 - Marcus Aurelius, Rooman keisari (s. 121)
461 - Pyhä Patrick, Irlannin suojeluspyhimys
1782 - Daniel Bernoulli, matemaatikko ja fyysikko
1853 - Christian Doppler, itävaltalainen fyysikko ja matemaatikko
1956 - Irene Joliot-Curie, radioaktiivisuuden tutkija, Pierre ja Marie Curien tytär, vuoden 1935 Nobelin kemianpalkinnon saaja yhdessä miehensä Frédéric Joliot-Curien kanssa (s. 1897)
okei, näitä on enemmän kuin kolme, mutta mielenkiintoista huomata että 17.3. on kuollut tiedemiehiä ja yksi tiedenainen
Tapahtumat:
Irlanti, Montserrat (sekä laajalti Pohjois-Amerikassa): Pyhän Patrickin muistopäivä ("Feast Day of St. Patrick"). Jos olisin irlantilainen, katolisen perheen tyttölapsi tällä syntymäpäivällä, nimeni olisi luultavimmin Patricia. Ihana nimi.
Rooman valtakunta: Bakkanaalien toinen päivä (viininjumala Dionysoksen eli Bacchuksen kunniaksi; juhlat rappeutuivat vähitellen irstaiksi juomingeiksi).
Rooman valtakunta: Liberia-juhla, Liberin, hedelmällisyyden ja kasvun jumalan kunniaksi (samastettiin Bacchukseen).
Nämä tapahtumat olivat oikeastaan aika hauska juttu.
Semmoisia. Ota mukaan jos haluat.
Ohjeistus: Mene Wikipedian nettisivuille ja etsi syntymäpäiväsi (esim. 9. tammikuuta). Etsi kolme tapahtumaa, jotka tapahtuivat kyseisenä päivänä sekä kolme syntymää, kolme kuolemaa ja kaikki juhlapäivät. Tämän jälkeen haasta 2 kaveriasi samaan urakkaan.
En haasta mutta tässä tulokset. Syntymäpäivä on siis 17.3. (Vuotta en kerro).
Tapahtumat:
1845 - Stephen Berry keksi kuminauhan. Jes, tämä oli hauska tieto.
1862 - Suomen ensimmäinen rautatie, päärata välillä Helsinki-Hämeenlinna, avattiin.
2005 - Satojen autojen ketjukolareita Helsingin sisäänajoväylillä: kolme kuoli.
Syntymät:
1473 - Jaakko IV, Skotlannin kuningas (k. 1513)
1834 - Gottlieb Daimler, insinööri ja keksijä (k. 1900)
1919 - Nat 'King' Cole, laulaja (k. 1965)
Kuolemat:
180 - Marcus Aurelius, Rooman keisari (s. 121)
461 - Pyhä Patrick, Irlannin suojeluspyhimys
1782 - Daniel Bernoulli, matemaatikko ja fyysikko
1853 - Christian Doppler, itävaltalainen fyysikko ja matemaatikko
1956 - Irene Joliot-Curie, radioaktiivisuuden tutkija, Pierre ja Marie Curien tytär, vuoden 1935 Nobelin kemianpalkinnon saaja yhdessä miehensä Frédéric Joliot-Curien kanssa (s. 1897)
okei, näitä on enemmän kuin kolme, mutta mielenkiintoista huomata että 17.3. on kuollut tiedemiehiä ja yksi tiedenainen
Tapahtumat:
Irlanti, Montserrat (sekä laajalti Pohjois-Amerikassa): Pyhän Patrickin muistopäivä ("Feast Day of St. Patrick"). Jos olisin irlantilainen, katolisen perheen tyttölapsi tällä syntymäpäivällä, nimeni olisi luultavimmin Patricia. Ihana nimi.
Rooman valtakunta: Bakkanaalien toinen päivä (viininjumala Dionysoksen eli Bacchuksen kunniaksi; juhlat rappeutuivat vähitellen irstaiksi juomingeiksi).
Rooman valtakunta: Liberia-juhla, Liberin, hedelmällisyyden ja kasvun jumalan kunniaksi (samastettiin Bacchukseen).
Nämä tapahtumat olivat oikeastaan aika hauska juttu.
Semmoisia. Ota mukaan jos haluat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)