Näyttää siltä, että ensi kesä menee näissä samoissa vuokraneliöissä. Maanantaina kävi ilmi, että havittelemamme asunnon myyjäosapuoli ei ilmeisesti kuitenkaan tee aikomaansa omakotitalokauppaa, useammastakaan syystä. Näillä neliöillä on siis pärjättävä. Kunnan vuokra-asuntoihin laitoimme hakemuksen jo aikaa sitten, mutta mitään ei ole kuulunut - tuskin kuuluukaan. Olen kuullut vähän sensuuntaisia juttuja kyseisten asuntojen kierrosta, etten suuria odota. Asunnon saa ilmeisesti parhaiten, kun tietää jonkun olevan muuttamassa ja ilmoittaa suoraan kuntaan haluavansa kyseisen vapautuvan asunnon. Emme tunne ketään.
Olisihan se ollut kiva saada parikymmentä lisäneliötä, niille olisi ollut käyttöä. Ja oma sisäänkäynti rappukäytävän sijaan. Ja sijoituspaikka vaunuille. Nyt täytyy sovittaa ne mummeleiden rollaattoreiden ja potkukelkkojen kanssa samaan porraskäytävännurkkaan. Lisäksi täytyy toivoa ettei parku häiritse sen ohuemman seinän takana asuvaa mummelia. Tuleepahan nähtyä tämäkin (=elämä yksiössä vauvan kanssa). Onneksi on halpaa asumista, jos pitää jotain positiivista hakea. Tietää se muutamaa euroa lisää säästöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti