Tänään aamulla satoi viitisen senttiä lunta. Eilen oli jo niin kaunis ja keväinen ilma, että arvelin tänään olevan hyvä keli ajella Tampereelle. Niinhän sitä luuli. Onneksi eilen tänne ajeltaessa oli kuitenkin kuiva ja aurinkoinen kevätkeli.
Jokakesäinen kisakausi voitaneen katsoa alkaneen eilisestä. Onhan T värkännyt noiden autojen kanssa koko talven, mutta eilen suoritettiin ensimmäinen "autonsiirto" eli tuotiin yksi lähes valmis auto odottamaan ensimmäisiä kisoja. Tästä se taas alkaa, jokkiskisojen kiertäminen. Satoja ja taas satoja kilometrejä Hiacessa, traileri ja auto perässä. Joka vuosi kyllästyn siihen jossain vaiheessa kesää, viimeistään niissä kisoissa joissa T putoaa kahden lähdön jälkeen, kisat kestävät kaksi tuntia arvioitua pidempään ylimääräisten taukojen takia ja tarjousten käsittely ottaa kolme tuntia (ja sitten on vielä jäljellä lastaaminen ja kotimatka...). Sellaiset kisat hyydyttävät hetkessä kaltaiseni amatöörin mutteivät suinkaan piinkovaa harrastajaa. Joskus on lähdetty ajamaan kisapaikalle neljältä aamuyöstä ja päästy yöpaikkaan iltakymmenen jälkeen. Useampipäiväiset kisat jos ovat, on sitten herätty taas kuudelta aamulla ja oltu kotona puolenyön paikkeilla. Meikäläinen vetää kotimatkan sikeitä, kun (onneksi) ajokortista ei löydy paku-traileri-yhdistelmän ajamiseen oikeuttavaa kirjainta.
Tässä vaiheessa kuitenkin tuntuu vielä siltä, että voisihan sitä muutamat kisat käydä katsomassa ja kuvaamassa, riippuen olosta ja siitä, missä vaiheessa poikanen päättää tulla maailmaan.
Yhdeksisen viikkoa tässä vissiin on vielä jäljellä, eilen kyllä tiedotin T:lle että saattaa se tulla toukokuun lopussakin kun huomioidaan laskettu aika +-kaksi viikkoa. Pitää varmaan ensi viikonloppuna ottaa turvakaukalo mukaan säilytyspaikastaan vanhempieni luota. En tiedä kyllä minne sen täällä saa soviteltua, mutta pakko kai se on varalta ottaa. Seuraavasta visiitistä ei ole varmuutta, likemmäs toukokuun loppua kuitenkin varmasti menee. Ei tunnu oikein todelliselta, että laskettuun aikaan on noin 2 kalenterikuukautta. Ehkä sitten tuntuisi, jos minulla olisi sievä pinkeä pallomaha tämän pitkänomaisen ja melko matalan ilmestyksen sijaan. Nyt ymmärrän, miten on mahdollista että naiselle selviää vasta lapsen syntyessä että on ollutkin raskaana. Tämä vatsan muodonmuutos menisi helposti lihomisen piikkiin - myös ulkopuolisten silmissä, ja liikkeitä voisi hyvin kuvata termillä "ilmaa mahassa"...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti