Sisko on minua vuoden ja kahdeksan kuukautta nuorempi, veli puolestaan viisi vuotta ja kolme kuukautta, nuorempi niin ikään. Minä olen se meidän perheen harjoituskappale siis...
En näytä yhtään sisaruksiltani, heillä on äidin kasvonpiirteet ja erikoiset sirrisilmät, minulla on isän piirteet ja isot silmät.
Lyhyestä ikäerosta huolimatta meillä ei siskon kanssa ole mitään yhteistä. Ihan pieninä oli, mutta sitten iski sairaus näppinsä peliin. Sisko on nykyään henkisiltä kyvyiltään seitsenvuotiaan tasolla - hyvänä päivänä ehkä vähän lähempänä kahtatoista, joten elämme täysin eri maailmoissa. Olen rehellisesti sanottuna usein kateellinen ihmisille näiden täyspäisistä siskoista.
Veli puolestaan on ikäistään vanhemman oloinen. Ei se sitä ehkä nuorempana ollut, mutta teinistä asti kuitenkin. Teininä se myös venähti pituudessa ohitseni, ja nyt sitä saa katsoa niskat kenossa ylöspäin. Ei tietoa keneen se on tullut pituudessaan, me olemme pätkää sukukuntaa noin yleisesti - joku geeni hyppäsi varmaan pari sukupolvea yli. Se kuuntelee heviä, näyttää lukutaidottomalta hevarilta ja lukee omituisia tiiliskivikirjoja. Veljellä on ihana vaimo. Ja onneksi ne asuvat nykyään tuolla naapurikaupungissa, joten nähdäänkin useammin.
Meillä kolmella on yhteinen trauma. Afrikan tähti ja mitä sille sitten tapahtui...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti