Eka rakkaus, hm. Näin paha heti alkuun.
Se ei ehkä kuitenkaan ollut se samalle luokalle yläasteella sijoittunut humoristi, se taisi olla pikemminkin se jokaisen teinin läpikäymä Suuri Ihastus. Hauska kaveri se kyllä oli, vaikkei se siitä mihinkään edennyt. Ei edes siihen diskon hitaaseen, vaikka toisiamme saateltiinkin lukuisat kerrat koulusta kotiapäin ja joskus kouluunkin, samalla perukalla kun asuttiin.
Eikä se ollut se pitkätukkainen hiljainen rokkarikaan, se joka vei jalat alta ja ajatukset solmuun pitkään ja usein. Se oli pitkäikäinen ihastus kuitenkin, ehkä yksipuolinen. Tai sitten ei, siitä ei koskaan päässyt selvyyteen. Olipahan kuitenkin pitkä tarina vaikkei siitäkään sitten mitään tullut - tai sen kyllä tiesimme jo alusta mutta jotain siinä kuitenkin oli.
Sen sijaan se ensimmäinen rakkaus oli se kummallisen sitkeästi netissä seuraan pyrkinyt teekkari, joka ei kaikista karkotusyrityksistä huolimatta suostunut katoamaan minnekään, vaan pyysi saada tavata, ihan kasvokkain. Ei pyytänyt treffeille, enkä minä keksinyt mitään syytä miksen olisi mennyt - en olisi halunnut mutta kaveri kertoi ettei minulla ollut mahdollisuutta kieltäytyä kun ei kerran treffeille pyydetty. Se ei ollut uskaltanut pyytää treffeille, kun oli ollut siinä uskossa että sanon ei - ja oli ollutkin oikeassa. Se vei minut teatteriin, ja oli viimeisen päälle herrasmiestä, joten pyysin sen näytelmän jälkeen hetkeksi istumaan, lupasin keittää kahvit että se pysyisi hereillä vielä 70km kotimatkan. Kahvin ja pitkän keskustelun jälkeen sovimme, että pidetään yhteyksiä. Mistään toisesta tapaamisesta ei ollut puhettakaan. Tuli niitä tapaamisia kuitenkin sitten myöhemminkin. Ja jossain vaiheessa tajusin, että tämä onkin aika ihana tyyppi.
Niitä tapaamisia tuli sitten kaikkiaan sen verran, että nyt meillä on kolmas hääpäivä tulossa, kaksi yhteistä lasta ja yhteinen pankkitili.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti