Hyvää joulua!

Häiriöalttius toivottelee hauskaa joulua kaikille lukijoille, meikäläisten poppoo painelee tästä iltapäivän mittaan anoppilaan joulunviettoon, ja koska se sijaitsee mokkulan katvealueella, julistan blogiin joulurauhan. Palaan kolmenkymmenen päivän teemajuttujen pariin sitten kun tullaan kotiin, mikä tapahtunee joskus ensi viikolla. Myöhässähän niissä ollaan jo nyt kiireistä johtuen...

Hyvää joulua, eläkää ihmisiksi ja olkaa polttamatta huushollejanne niiden kynttilöiden kanssa tuuskatessa. Elekääkä syökö suklaata niin että tulee paha olo, vaan silleen vaan että se paha olo tulee melkein.

20. Tässä kuussa

Tässä kuussa olen tähän mennessä

ostanut joululahjoja
laittanut ruokaa
hoitanut lapsia
kyläillyt veljellä
unelmoinut omakotitalosta
käynyt pikkujouluissa
käynyt kaverin lapsen synttäreillä
kyläillyt mummilla
pitänyt perhekahvilaa
päivittänyt blogia ja facebookia
ostanut toppahousut
todennut lihoneeni
laittanut jouluvaloja
kirjoittanut ja postittanut joulukortteja
nukkunut huonosti
syönyt liikaa makeaa
ostanut uuden ompelukoneen
ostanut paljon kankaita
ommellut vähän
siivonnut
raivonnut
itkenyt.

Kerrasta poikki

Kun kerran se "vie lapsi potalle aina syönnin, unien ja muun silppeen yhteydessä" ei tuottanut minkäänlaista tulosta (lue: ei yhtään kuivaa vaippaa pottahetkien välillä), otin käyttöön astetta kovemmat otteet. Pakkohan tuo Isosisko on saada päiväkuivaksi, ei kenelläkään riitä huumori tähän vaipparalliin. Joten aamulla vaihdoin olohuoneeseen helpommin pestävän maton, puin Isosiskolle pöksyt ja housut ja sanoin, että isot tytöt käy potalla. Kello yhteen mennessä saldona oli muutamat pissit pottaan ja neljät kastuneet housut, joista kahdet ensimmäiset oli tyylipuhdas vahinko. Kolmannet oli silkat hätäpissit koska tyttö säikähti kovaa ääntä. Neljännet tulivat vessan oven eteen kun tyttö oli kiireellä menossa potalle muttei ihan ehtinyt. Päiväunille (jotka lapsi jätti nukkumatta) laitoin sille suosiolla vaipan. Pari pissiä tuli vaippaan, sitten tyttö halusi sen pois ja meni potalle. Sen jälkeen ei ole tullut lisäpyykkiä, joten jotain on ihan selvästi tapahtunut tuolla pienessä päässä. Välillä menee potalle omatoimisesti, välillä pitää sanoa että menepäs nyt, mutta tulosta tulee.
Toivottavasti Isosisko muistaa vielä huomennakin että mitäs varten siellä potalla käytiinkään, minä en aio enää laittaa sille vaippaa muuten kuin päiväunille ja kotoa poistuttaessa. Kotona saa olla ilman vaippaa tästä eteenpäin.

Aika myöhäiseen vaiheeseen jäi tämä pottahomma, jotenkin olin elänyt siinä uskossa ettei lapsi opi potalle jos ei se ensin osaa olla pissimättä vaippaan pottakäyntien välillä, mitä tyttö ei koskaan ole tehnyt. Kiitos taas vaan keskustelupalstat...

19. Kaduttaa

Kaduttaa monikin asia, eniten väärinä hetkinä esiintynyt
Tyhmyys.
Arkuus.
Heikkous.

18. Mieleisin syntymäpäiväni

Täytyy sanoa etten tiedä. Lapsena niitä juhlittiin joo, muttei mitenkään erikoisesti. Kakkua oli ja kaverit sai kutsua kylään, mutta ei mitään sen kummallisempia, eikä niistä oikein mikään ole jäänyt erityisesti mieleen. Aikuisena en ole juurikaan noteerannut syntymäpäiviäni. Kakun saatan leipoa - tai ostan pakasteesta prinsessakakun tai suklaakakun, jos ei huvita leipoa. Mies muistaa kukilla, joskus olen saanut jonkun paketinkin.

Ehkä se kaikkein mieluisin on vasta tulossa?

17. Mieleisin muistoni

Mieleisimmät muistot liittyvät opiskeluaikoihin, myöhäiseen teini-ikään. Meillä oli semmoinen hauska porukka, sekalainen sakki eri alojen opiskelijoita ja asuntolassa kun asuttiin niin pyörittiin yhdessä myös vapaa-ajalla, ja nuorimies V oli liima joka piti meitä koossa, semmoinen suulas ja ehtivä kokkiopiskelija.. Ei baarikännäämistä vaan ihan sellaista olemista - kotoiluksi sitä nykyään kai hienosti nimitettäisiin, sitä kun istuttiin kahvimukien kanssa pelaamassa tai pohtimassa elämää. Tai ihan vain oleskeltiin. Niitä muistoja on paljonkin irrallisia, tässä nyt yksi:

Eräänä kauniina päivänä kun tuuletusparvekkeelle mattoja vein, V huuteli pihalta minulle:
- Paistasikko nää meille lättyjä?
- En mää tiiä.
- Nää teet parhaimpia lättyjä.
Ja koska imartelulla saa mitä vaan, niin:
- No joo, voin mää paistaa, mutta ei oo hillua.
- Me käyvään kaupasa ja tuuaan.
- Tuokaa maitua kanssa, mennee muuten kaikki!
Sitten ne toivat minulle litran maitoa, ison pänikän hilloa ja paistoin niille lättyjä. Joukossa mukana tullut kaimani kommentoi:
- Sie oot joku äiti.
- En oo.
- Oot sie, paistat meille lättyjäki. Hyviä lättyjä.

Ja sitten me tuhosimme pannullisen kahvia ja jättikasan lättyjä. Semmoista elämää se oli. Lämmintunnelmaista ja kivaa, vaikka huoneissa veti ja kalusteet olivat epäkäytännöllisiä.

16. Eka suudelmani

liittyi isoon virheeseen.

15. Unelmani

Unelmat on aika konkreettista laatua, eli paremminkin toiveita. Ainakin tällä hetkellä. Ja listaan sen mukaisia asioita.

Omakotitalo. Ihan jo tilankin vuoksi. Haluaisin saada ihan oman työhuoneen, kas kun nuo harrastukset kuten ompelu vaatisivat vähän työtilaa ja -rauhaa. Ja lapsille olisi kiva saada omat huoneet sitten kun ne joskus kouluikäisinä rupeavat sellaisia kaipaamaan. (Todellakaan ne eivät vielä tarvitse omia huoneita.)

Aikaa harrastuksille. Minusta ei ole täyspäiseksi jos en saa jonkin verran tehdä omia puuhiani. Joku nollaa sillä kaljapäkillä viikonloppuna, minä nollaan jollain aivottoman pienellä näpertelyllä.

Lapsenvahti viikonlopuksi. Ihan siksi, että pääsisimme T:n kanssa hetkeksi kaksin pois tästä hullunmyllystä. Lähtisin mielelläni hotelliin nukkumaan rauhassa. Ja syömään aamupalan rauhassa.

Tautivapaa talvi. Koska on tämä jaksaminen vähän kaputt, niin ei tarvitsisi tulla mitään räkätauteja tai vesirokkoja tähän huusholliin koko talvena, kiits. Napsahtaa jos pitää vielä ruveta potemaan tai hoitamaan kipeitä ipanoita.

Voimia jaksaa tämä talvi. Ks. edellisen kohdan alku.

Sata kirjaa

Maailmani-blogista napattu listaus. Kirjafriikki innostui heti.

BBC:n sadan kirjan lista on nyt saanut suomalaisen vastineen. BBC:n listaus oletti listalta luetun keskimäärin kuusi kirjaa. Nyt Keskisuomalainen on tehnyt oman listansa sadasta kirjasta, jotka tulee lukea ennen kuolemaa. Oletko valmis hautaan?

Ohjeet: Lihavoi kirjat, jotka olet lukenut kokonaan; kursivoi kirjat, jotka olet aloittanut muttet ikina saanut päätökseen tai joista olet lukenut pätkiä. Luetuksi kirjaksi lasketaan myös, jos joku on lukenut kirjan sinulle.

Keskisuomalaisen 100 kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaa:

1. Mika Waltari – Sinuhe Egyptiläinen

2. J.R.R. Tolkien – Taru sormusten herrasta

3. Väinö Linna – Tuntematon sotilas

4. Aleksis Kivi – Seitsemän veljestä

5. Väinö Linna – Täällä Pohjantähden alla 1–3

6. Agatha Christie – 10 pientä neekeripoikaa

7. Fjodor Dostojevski – Rikos ja rangaistus

8. Anne Frank – Nuoren tytön päiväkirja

9. Douglas Adams – Linnunradan käsikirja liftareille

10. Astrid Lindgren – Veljeni Leijonamieli

11. Antoine de Saint-Exupéry – Pikku prinssi

12. J. K. Rowling – Harry Potter -sarja

13. Gabriel García Márquez – Sadan vuoden yksinäisyys

14. George Orwell – Vuonna 1984

15. Veikko Huovinen – Havukka-ahon ajattelija

16. Elias Lönnrot – Kalevala

17. Jane Austen – Ylpeys ja ennakkoluulo

18. Sofi Oksanen – Puhdistus

19. Astrid Lindgren – Peppi Pitkätossu

20. Mihail Bulgakov – Saatana saapuu Moskovaan

21. Richard Bach – Lokki Joonatan

22. Umberto Eco – Ruusun nimi

23. Tove Jansson – Muumipeikko ja pyrstötähti

24. J. & W. Grimm – Grimmin sadut I-III

25. Dan Brown – Da Vinci -koodi

26. Enid Blyton – Viisikko-sarja

27. Anna-Leena Härkönen – Häräntappoase

28. Ernest Hemingway – Vanhus ja meri

29. Goscinny – Uderzo – Asterix-sarja (varmaan pari lukematta)

30. John Irving – Garpin maailma

31. Louisa May Alcott – Pikku naisia

32. Victor Hugo – Kurjat

33. C.S. Lewis – Narnian tarinat

34. A.A. Milne – Nalle Puh

35. Henri Charriete – Vanki nimeltä Papillon

36. Alexandre Dumas – Kolme muskettisoturia

37. Emily Bronte – Humiseva harju

38. William Golding – Kärpästen herra

39. Juhani Aho – Rautatie

40. Leo Tolstoi – Anna Karenina

41. Frank McCourt – Seitsemännen portaan enkeli (luulisin että jäi kesken)

42. Arthur C. Clarke – Avaruusseikkailu 2001

43. J. D. Salinger – Sieppari ruispellossa

44. Charlotte Brontë – Kotiopettajattaren romaani

45. Kurt Vonnegut – Teurastamo 5

46. Isaac Asimov – Säätiö

47. Aapeli – Pikku Pietarin piha

48. Leo Tolstoi – Sota ja rauha

49. Mauri Kunnas – Koiramäen talossa

50. Margaret Mitchell – Tuulen viemää

51. Nikolai Gogol – Kuolleet sielut

52. Albert Camus – Sivullinen

53. Kirsi Kunnas – Tiitiäisen satupuu

54. Hergé – Tintti-sarja

55. Miquel Cervantes – Don Quijote

56. Eduard Uspenski – Fedja-setä, kissa ja koira

57. Mark Twain – Huckleberry Finnin seikkailut

58. Johanna Sinisalo – Ennen päivänlaskua ei voi

59. Herman Hesse – Lasihelmipeli

60. Günther Grass – Peltirumpu

61. Jostein Gaarder – Sofian maailma (viisitoistakesäiselle vähän raskas)

62. Leon Uris – Exodus

63. Lucy M. Montgomery – Pieni runotyttö

64. Ilmari Kianto – Punainen viiva

65. Franz Kafka – Oikeusjuttu

66. Guareschi Giovanni – Isä Camillon kylä

67. Lewis Caroll – Liisan seikkailut ihmemaassa

68. John Steinbeck – Eedenistä itään

69. Kari Hotakainen – Juoksuhaudantie

70. Paulo Coelho – Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin

71. Jules Verne – Maailman ympäri 80 päivässä

72. Risto Isomäki – Sarasvatin hiekkaa

73. Jaroslav Hašek – Kunnon sotamies Švejk maailmansodassa

74. Giovanni Boccaccio – Decamerone

75. Oscar Wilde – Dorian Grayn muotokuva

76. Milan Kundera – Olemisen sietämätön keveys

77. Homeros – Odysseia

78. Peter Hoeg – Lumen taju

79. Arthur Conan Doyle – Baskervillen koira

81. Eino Leino – Helkavirsiä-sarja

82. Stieg Larsson – Miehet, jotka vihaavat naisia

83. Yrjö Kokko – Pessi ja Illusia

84. Thomas Harris – Uhrilampaat

85. Raymond Chandler – Syvä uni

86. Jean M. Untinen-Auel – Luolakarhun klaani

87. Deborah Spungen – Nancy

88. Stephen King – Hohto

89. Laura Ingalls Wilder – Pieni talo preerialla

90. Laila Hietamies – Hylätyt talot, autiot pihat

91. Aino Suhola – Rakasta minut vahvaksi

92. Aleksandr Solženitsyn – Vankileirien saaristo

93. Mikael Niemi – Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

94. Timo K. Mukka – Maa on syntinen laulu

95. Juha Vuorinen – Juoppohullun päiväkirja

96. Kjell Westö – Missä kuljimme kerran

97. Veijo Meri – Manillaköysi

98. Maria Jotuni – Huojuva talo

99. Juha Itkonen – Anna minun rakastaa enemmän

100. Jan Guillou – Pahuus

Luetut: 55
Kesken jääneet: 11
Lukematta: 34

Että puolimatkassa hautaan ollaan. Kirjojen suhteen olen melko kaikkiruokainen. Lukemattomissa kirjoissa on muutamia sellaisia, jotka olen aikonut lukea, kuten Puhdistus ja Saatana saapuu Moskovaan. Taidankin kopioida listan ja tehdä sille oman sivunsa, sitten voi sinne päivittää jos saa jotain luettua. Projektia, projektia.

13. Tällä viikolla

Tämäpäs sattuikin sopivasti maanantaille. Tässä siis viikkosuunnitelma:

maanantai: lorvimme kotona lasten kanssa, käymme ehkä kaupassa jos jaksamme, ja katsomassa mummun koiria
tiistai: typykkä menee puheterapeutille heti aamusta, toivottavasti mummu muistaa tulla kaitsemaan pikkuveljeä
keskiviikko: lääkäriaika itsellä
torstai: perhekahvilan viimeinen tapaaminen tälle vuotta
perjantai: T käy toivottavasti viimeisen kerran yliopistollisessa kuvattavana, lähdemme ehkä samalla kyydillä kaupunkiin - tai voisihan sitä jäädä matkan varrella sijaitsevaan ostoskeskukseen, olisi helpompaa lasten kanssa (harkintaan!)
lauantai: ihan avointa vielä, ehkä jouluostoksia jos jaksaa puskea ihmisten sekaan
sunnuntai: tämä tarkentunee viikon mittaan samoin kuin lauantaikin

Melkein normiviikko kiireineen.

12. Käsilaukussani

Nämä sieltä löytyy:

- lompakko, avaimet ja kännykkä
- huulirasva
- särkylääkkeitä
- nenäliinoja
- vaippoja
- hygieniatarvikkeita
- lusikka
- allergialääkkeitä
- nokkamuki
- kuitteja
- kyniä
- suklaata
- käsidesi
- heijastin
- laastareita
- roskia
- vanhentuneita ostoslistoja

Joskus mukana on myös vaihtovaatekerta lapsille. En käytä mitään erillistä hoitolaukkua paitsi pidemmillä (päivän mittaisilla) reissuilla.

p.s. Jos joku ihmettelee näiden tekstien omituista ja vaihtelevaa ilmestymistahtia, niin se johtuu siitä että aloitan tekstin yhtenä päivänä, se tallentuu luonnoksena ja julkaisen sen kunhan ehdin kirjoittaa loppuun - yleensä seuraavana päivänä. Mutta se julkaistuu sitten sillä luonnoksen päivämäärällä kun en niitä koskaan muista sorkkia.

11: Sisarukseni

Sisko on minua vuoden ja kahdeksan kuukautta nuorempi, veli puolestaan viisi vuotta ja kolme kuukautta, nuorempi niin ikään. Minä olen se meidän perheen harjoituskappale siis...
En näytä yhtään sisaruksiltani, heillä on äidin kasvonpiirteet ja erikoiset sirrisilmät, minulla on isän piirteet ja isot silmät.

Lyhyestä ikäerosta huolimatta meillä ei siskon kanssa ole mitään yhteistä. Ihan pieninä oli, mutta sitten iski sairaus näppinsä peliin. Sisko on nykyään henkisiltä kyvyiltään seitsenvuotiaan tasolla - hyvänä päivänä ehkä vähän lähempänä kahtatoista, joten elämme täysin eri maailmoissa. Olen rehellisesti sanottuna usein kateellinen ihmisille näiden täyspäisistä siskoista.

Veli puolestaan on ikäistään vanhemman oloinen. Ei se sitä ehkä nuorempana ollut, mutta teinistä asti kuitenkin. Teininä se myös venähti pituudessa ohitseni, ja nyt sitä saa katsoa niskat kenossa ylöspäin. Ei tietoa keneen se on tullut pituudessaan, me olemme pätkää sukukuntaa noin yleisesti - joku geeni hyppäsi varmaan pari sukupolvea yli. Se kuuntelee heviä, näyttää lukutaidottomalta hevarilta ja lukee omituisia tiiliskivikirjoja. Veljellä on ihana vaimo. Ja onneksi ne asuvat nykyään tuolla naapurikaupungissa, joten nähdäänkin useammin.

Meillä kolmella on yhteinen trauma. Afrikan tähti ja mitä sille sitten tapahtui...

10. Päivän asu

Koska tämä on tekstipainotteinen blogi, päivän asu tulee kirjallisena.

Kaksi trikoopaitaa, pitkähihaista, päällekkäin. Alempi musta, päällimmäinen fuksia-viininpunainen-vaaleanpunainen-raidoituksella. Musta mallia Lindex, kirjavampi Novitaa. Alimmaisena hihaton pinkki paita.
Mustat kotihousut, Novitaa. Ennen käytin Lindexin housuja, mutta ne hajosivat kaikki kolme paria vuoron perään ja niitä ei kai enää myydä. Alla vaaleanvioletit pitkät kalsarit.
Kirkkaanpunaiset villasukat. Ja mustat tavalliset sukat niiden alla.

Meillä on tosi kylmä asunto, jos ei joku sitä arvannut jo.

Tukka pystyssä silkkaa likaisuuttaan (nykyään lyhyt malli sen iänikuisen heviletin jälkeen). Se on pesemättä kolmatta päivää. Olen lamaantunut. Anteeksi ruma yksityiskohta.

9. Uskoni

Minä en usko oikein mihinkään. En taivaallisiin juttuihin, en horoskooppeihin. En kohtaloon, en sielunvaellukseen. Sattumaan kyllä taidan uskoa. Itseeni uskon, olen ainakin tähän saakka uskonut. Nyt sekin alkaa kyllä olla vähän koetuksella.
Uskonpuutteesta huolimatta kävin rippikoulun, liityin kirkkoon ja menin vihille kirkossa. Se oli se rakkaus. Siihen minä kyllä uskon.

8. Se hetki

On vähän vaikea määritellä mitään erityistä hetkeä. Onhan niitä tietenkin ollut, mutta kovin kliseisiä tahtovat olla.

Ehkä se, kun luin taas kerran kirja-arvosteluja, ja tajusin että vaikka miten paljon kirjoittaisin niin minusta ei silti koskaan tulisi "kevään esikoiskirjailijaa", eikä sen puoleen minkään muunkaan vuodenajan. Tajusin, että minulla oli enemmän innostusta ja kirjoittamiseen tuhlattavia tunteja kuin lahjakkuutta.

No. Kirjoitan minä silti edelleen muutakin kuin tätä blogia.

7. Paras ystäväni

Paras ystäväni on M. Meillä on yhteistä matkaa takana reilut kahdeksan vuotta, ja jaksaa jaksaa. Se on semmoinen tyyppi että sille voi kertoa kun on kivaa, ja kun on vähemmän kivaa. Sen vähemmän kivankin voi kertoa ihan suoraan. Että nyt veetuttaa, ja se kuuntelee ja ymmärtää. Sama kääntäen. Ei nähdä kovin usein, kun on vähän kaukana hän, mutta sopivasti usein kuitenkin. Soitellen sitten muuten. Ja aina on fiilis kuin olisi nähty viimeksi eilen. Tiedetään toistemme pimeät puolet, ilot ja surut. Ja osataan olla hiljaa toistemme seurassa. M määritteli minut seuraavasti joskus kauan sitten: Sä oot semmonen tyyppi jonka kans ei tarvi seurustella koko ajan kun ollaan kylässä. Ehkä me sitten olemme ne paita ja peppu, kun kerran seurassaolo on kuin olisi itsensä kanssa.

6. Minun päiväni

Tämä tulee nyt myöhässä, kun en jaksanut enää iltayöstä ruveta naputtelemaan eilen.

Heräsin aamulla vähän kahdeksan jälkeen ihan itsekseni, koska olimme anoppilassa niin lapset eivät herättäneet - meillä on sellainen diili että kun käydään siellä noin kerran-pari kuussa, niin anoppi hoivaa muksuja visiitin ajan ja me saadaan miehen kanssa hitusen lepoa ja omaa aikaa.
Heräämisen jälkeen puin, sitten kahvia-leipää. Sitten puin puolitoista lasta pihalle isänsä ja mummansa seuraksi ja rupesin lehdenlukuun. Kun lehti oli luettu niin koetin keksiä jotain tekemistä, haahuilin ja putsasit parit kädet* ja vein ne autotalliin lakkaamista varten. Toin ne takaisin kun olivatkin vielä maalinjämissä ja putsasin uudelleen ja vein takaisin. Lakkasin ne ja samalla vahingossa omatkin sormet - muistin sitten jopa putsata spray-pullon suuttimen. Ei se kyllä viimekertaisesta unohduksesta huolimatta ollut mennyt tukkoon, mutta tehdään ohjeen mukaan. Vein kädet sisälle ja pelleilin vähän kuivapastelleilla ja kiiltolakalla.
Sitten oli vähän ruokailua, kahvia ja pakkaamista. Meidän piti lähteä myöhemmin mutta lähdimmekin aiemmin. Istuin 2,5 tuntia autossa, keskustelin miehen kanssa sen työstä ja huvitin takapenkkiläisiä. Onneksi ne ovat tottuneet istumaan autossa, joten viihtyvät ihan hyvin.
Kotona improvisoin ruokaa. Purin tavaroita kasseista. Pesin pyykkiä. Latasin tiskikonetta. Keitin puuroa. Laitoin puhtaita, viime viikolla pestyjä vaatteita kaappeihin. Lastenhoidon delegoin miehelle, mutta osallistuin iltapukemisiin ja nukkumaanmenoihin - sivusilmällä katselin linnanjuhlia.
Kun lapset oli saatu nukkumaan ja ensimmäiset kauhukohtaukset selätetty, nuohosin vielä hetken sohvalla Tuulen viemän "jatko-osan" eli Scarlettin sekä sipsien seurassa. Piti syödä vain muutama kun ne olivat miehen, mutta siinähän niitä meni muutama enemmänkin. Puoli yhdeltätoista yritin nukkumaan. Valvoin pitkälle yli puolenyön ennen kuin nukahdin - minulla on pahat univaikeudet.

Perussettiä.

*Liittyy toisen minän harrasteluihin.

5. Mitä on rakkaus?

Jos rakastaa toista, ymmärtää ettei se toinen välttämättä ole täydellinen, eikä sitä voi siitä muuksi muuttaa (yrittää voi jos haluaa haaskata energiaa ja aikaa). Ja haluaa siitä huolimatta jakaa elämänsä sen kanssa, vaikkei siitä koskaan tule virheetöntä.

3. Minun vanhempani

Perheeni on aika tavallinen. Isä oli ja on metallialalla, äiti hoitoalalla. Eivät ne mitään rikkaita olleet silloin kun oltiin pieniä, eivätkä ole vieläkään, ja joskus oli vähän tiukempaakin rahasta. Äiti oli pitkään meidän lasten kanssa kotona, yhden talven olen tainnut olla päiväkodissa, isä puolestaan on aina ollut töissä samassa firmassa.

Äiti oli se joka piti kuria, isä oli hövelimpi. Sillä oli tapana pukata "saako tehdä jotain" kysymykset äidin ratkottaviksi, äiti niissä kuitenkin olisi viimeisen sanan sanonut. Isä otti moottoripyörän kyytiin ja tehtiin muutaman päivän Suomi-reissuja, joskus kun olin kymmenkesäinen tai vähän vanhempi. Sellaisia huvimatkoja.

Isä nikkaroi ja rakentaa ja tekee itse mitä vain. Äiti tekee ehkä maailman parasta makkarakastiketta. Ja minä olen huono laittamaan ruokaa siksi, kun äiti on siinä niin hyvä, ja minun pitää tehdä kaikki itse kun kerran meillä on kotona aina tehty kaikki itse.

2. Eka rakkaus

Eka rakkaus, hm. Näin paha heti alkuun.

Se ei ehkä kuitenkaan ollut se samalle luokalle yläasteella sijoittunut humoristi, se taisi olla pikemminkin se jokaisen teinin läpikäymä Suuri Ihastus. Hauska kaveri se kyllä oli, vaikkei se siitä mihinkään edennyt. Ei edes siihen diskon hitaaseen, vaikka toisiamme saateltiinkin lukuisat kerrat koulusta kotiapäin ja joskus kouluunkin, samalla perukalla kun asuttiin.

Eikä se ollut se pitkätukkainen hiljainen rokkarikaan, se joka vei jalat alta ja ajatukset solmuun pitkään ja usein. Se oli pitkäikäinen ihastus kuitenkin, ehkä yksipuolinen. Tai sitten ei, siitä ei koskaan päässyt selvyyteen. Olipahan kuitenkin pitkä tarina vaikkei siitäkään sitten mitään tullut - tai sen kyllä tiesimme jo alusta mutta jotain siinä kuitenkin oli.

Sen sijaan se ensimmäinen rakkaus oli se kummallisen sitkeästi netissä seuraan pyrkinyt teekkari, joka ei kaikista karkotusyrityksistä huolimatta suostunut katoamaan minnekään, vaan pyysi saada tavata, ihan kasvokkain. Ei pyytänyt treffeille, enkä minä keksinyt mitään syytä miksen olisi mennyt - en olisi halunnut mutta kaveri kertoi ettei minulla ollut mahdollisuutta kieltäytyä kun ei kerran treffeille pyydetty. Se ei ollut uskaltanut pyytää treffeille, kun oli ollut siinä uskossa että sanon ei - ja oli ollutkin oikeassa. Se vei minut teatteriin, ja oli viimeisen päälle herrasmiestä, joten pyysin sen näytelmän jälkeen hetkeksi istumaan, lupasin keittää kahvit että se pysyisi hereillä vielä 70km kotimatkan. Kahvin ja pitkän keskustelun jälkeen sovimme, että pidetään yhteyksiä. Mistään toisesta tapaamisesta ei ollut puhettakaan. Tuli niitä tapaamisia kuitenkin sitten myöhemminkin. Ja jossain vaiheessa tajusin, että tämä onkin aika ihana tyyppi.
Niitä tapaamisia tuli sitten kaikkiaan sen verran, että nyt meillä on kolmas hääpäivä tulossa, kaksi yhteistä lasta ja yhteinen pankkitili.

1. Esittely

Olen 27-vuotias nainen, kahden lapsen äiti, jolla on aina väsy ja kiire, niin että tämänkin päivittäminen on niin ja näin. Minulla on aviomies ja vuokrarivitalonpätkä, ei lemmikkejä jos ei noita sohvanalustaa vallassaan pitäviä lasketa. Olen asunut täällä, Oulussa, Kokkolassa, Tampereella ja Vieremällä. Sattuman oikusta asumme nykyään noin puolen kilometrin päässä siitä paikasta jossa olen asunut ihan pienenä, ja myöhempi "virallinen lapsuudenkotikin" on alle kilometrin päässä.
Minulla on teleasentajan koulutus mutten ole niitä töitä juurikaan tehnyt, vaan olen opiskellut (en valmistunut) ja tehnyt sekalaisia hommia ammattiin valmistumisen jälkeen. Tältä kulmakunnalta ei juurikaan löydy töitä, joten olen nyt toistaiseksi kotona. Jos olisin valmistunut olisin insinööri. Minulla on kuulemma insinöörin mielenlaatu ja ajattelutapa siitä huolimatta että paperit puuttuvat. Tiedä onko se kehu vai moite.
Olen kolmesta sisaruksesta vanhin, minulla on sisko ja veli. Pienenä tykkäsin enemmän piirtää tai lukea kuin leikkiä, ja ehkä minulla siksi onkin alter ego joka nyt aikuisena leikkii nukeilla. Tykkään kyllä vieläkin lukemisesta, luen jotain jos vain mahdollista. Tällä hetkellä luvun alla on Margaret Mitchellin Tuulen viemää, olisiko kymmenes lukukerta - luen samoja kirjoja uudestaan ja uudestaan, niistä saa usein enemmän irti sitä mukaa kun itsellekin tulee ikää ja kokemusta.
Pidän suklaasta ja inhoan palelemista. Vedän paikallista perhekahvilaa ja olen ensi vuoden alusta mukana MLL:n paikallisyhdistyksen hallituksessa - olen jonkinlainen helpostinakitettava ja yhteisötoiminnasta pitävä luonne.

30 kohtaa

Kun tätä on kerran liikkeellä, niin minäkin. 30 asiaa:

Päivä 1 – Esittele itsesi
Päivä 2 – Eka rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhemmat
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Viimeinen hetki

Katotaan nyt kuinka käy mutta yritetään. Jos ei joka päivä niin sitten kun muistaa. Eka kohta tulee kohta.